Pitkä hiljaisuus.

Tälläisestä aiheesta blogatessa ei luonnollisesti saa juttua edes joka kuulle. Välttämättä. Ja nyt olen ollut hiven laiska, koska arki jyrää päälle.
Töissä pitää kiirettä yms.
Mutta tällä mennään.

Tavallisena päivänä kukaan ei tietäisi minkälaisen henkilön kanssa ovat tekemisissä ja 90% tuttavistani eivät edes tiedä kyvystäni. Ennalta näkeminen ja enneunet ova salaisuus jota joudun vaalimaan, sillä niin moni ihminen suhtautuisi minuun valitettavasti aivan toisin jos kertoisin tästä. Useimmat eivät uskoisi ja sen todentaminen on ajan kanssa tapahtuva prosessi. En voi kertoa lottonumeiroita, en voi tarkasti sanoa milloin joku törmää elämänsä rakkauteen tai muita ihmeellisyyksiä. Niin se vain on
Itse olen tällä hetkellä elämäni omassa tapahtumaketjussa niin solmussa, etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Ainoa asia on se, että viimeisen vuoden aikana olen joutunut toteamaan, että jotkin asiat tapahtuvat tarkoituksesta. Eivät kaikki. Kaikelle ei aina ole selitystä, mutta omille elämäni hetkille, jotka ovat aiheuttaneet minussa pahaa mieltä viimeaikoina, onkin tarkoitus.
Joskus elämässä vallitsee poikkeustila, joka äkkiä nayttää vain sen oikean suunnan. Minun kohdallani on alkanut eräiden asioden toisinto. Tällä kertaa vain olen vanhempi, viisaampi ja kärsivällisempi. Nyt minulla on tilaisuus tehdä oikein ja se on minun poikkeustilanteeni tarkoitus. Olen saanut vahvan tunteen, että jostain syystä elämäni aikaisemmat tapahtumat vain valimistivat minut näihin tuleviin kuukausiin. Jotain merkittävää on menossa. Tiedän myös, että eräs silmäpari, joka on saanut minut hymyilemään paljon viimeaikoina, ei välttämättä ole minulle tarkoituksellinen siinä mielessä kuin haluaisin, mutta jokin suurempi merkitys hänellä minun elämässä tulee olemaan.
Kun tapaan uusia ihmisiä katson aina heitä ensimmäisenä silmiin. Silmistä näkee monia asioita. Itse saan vain nopean yleiskuvan, mutta tämän kyseisen ihmisen silmistä tuntui hohtavan lämpöä sekä jotain aivan erityistä. Jotain mikä minun tulee tietää. Sen selvittääkseni minun pitää olla oikeamielinen ja hieman keskittyneempi tekemisieni suhteen. Ehkä minun tulee auttaa häntä tai päin vastoin. Mene ja tiedä, mutta meidän oli tarkoituskin kohdata.
Näistä asioista tulee aina hyvälle mielelle. Myöskin ne hieman turhauttavat, koska kaikki tapahtuu niin hitaasti.
Olisi kiva jos voisin kertoa yksityiskohtaisemmin, mutta hienoa jos tuosta jonkun kuvan saa. Pääpointtini tässä siansaksaa muistuttavassa tekstinpätkässä tällä kertaa on, että pitää odottaa jokin äkkinäisen tapahtumaketjun aukeamista. Kuten äkkiä tapahtuvaan ja yllättävään pakkoon muuttaa uuteen kaupunkiin ja kompromisseihin joihin et ikinä kuvitellut suostuvasi ja lopulta huomaat, että juuri nämä asiat johdattivat sinut sinne mistä vähiten luulit vastuksia löytäväsi. Ymmärsittekö?
Toivon että joku tajuaa, sillä tämä on upea tunne ja se kantaa vaikeinakin hetkinä, kunhan muistaa, että jokainen polku on aina kivinen ja sillon tällön polku saattaa kulkea väärään suuntaan, mutta vain jotta pääsisit lopulta perille.

Yön jatkoja!!

Halloweenin innoittama lyhyt pohdinta.

Eilen oli se päivä, (1.11.) kun ennenaikaan henkimaailman uskottiin olevan aktiivisimmillaan, tai että ne houkkuttelisivat ihmisiä helpommin tuonpuoleiseen.
Minun täytyy todeta, että omalla kohdalla juurikaan en ole huomannut erityisen paljon suurempaa aktiivisuutta juuri tänä tiettynä päivänä. Omat kokemukset sijoittuvat niin moneen eri vuoden aikaan, että on varsinaisesti vaikea sanoa tähän mitään. En puolla enkä kiellä asiaa, mutta halloweenin aikaan ei minulle ole koskaan sattunut mitään oikeaa kokemusta henkimaailman olentojen kanssa. Kerran minua on kyllä juksattu taitavasti. : )
Tälläisenä aikana vuodesta pohdin kyllä paljon asioita, kuten eri ihmisten suhtautumista kummituksiin ja muuhun "yliluonnolliseen".
Sattuipa tuossa uusi tuttavuus jolle jutustelin äkkiä hyvin avoimesti kokemuksistani ja minulle tuli sellainen ennakko aavistus, että taisin tietämättäni valmistaa häntä johonkin. Hän ei itse ole koskaan kokenut mitään normaalista poikkeavaa omasta mielestään. Ja sitten paljastui seuraavaa. Kuvitelkaa henkilö A, joka kokee lapsuudessaan omassa huoneessaan ilmiön joka toistuu ja jossa hän näkee ilkeät kasvot. Myöhemmin henkilö B kertoo minulle aivan samankaltaisen lähes identtisen kokemuksen ja selittää sen unihalvauksella. Ongelma on se, ettei kahden ihmisen unihalvaus voi olla identtinen kasvoineen päivineen, koska he eivät ole edes koskaan nähneet tai kuulleet toisistaan!! Vai voiko? Jos tähän saisi selvennystä, niin olisin ihan kiitollinen. No, kerrompa jos joskus asia selviää itselle.
En hennonnut kertoa tälle ihmiselle mietteitäni sen enempää, koska todella mietin voiko selitys olla looginen ja toisaalta olisin saattanut kuulostaa hänen korvaansa jo psykopaatilta tyrmätessäni hänen hienon selityksensä puoliväkisin.
Olen kyllä huomannut sen, että monet yliluonnolliset asiat eivät olekaan niin yliluonnollisia loppupeleissä. Silti osaan nykyisin erottaa erehdykset ja varsinaiset tapaukset jo helposti. Tämä on ensimmäinen asia vuosiin, mikä pisti minut miettimään, onko kysessää oikeasti tapahtuma jolle on lääketieteellinen selitys vai joku muu. Ymmärtääkseni perus unihalvauksessa koet vain puotamisen tai nykäisyn tunteen.
Pitäisikö minun sittenkin uskoa, että syksyn pimetessä henkimaailma kuitenkin hiukan vilkastuu?

Katsellaan siis elämää avoimmemmin eteenpäin hetki! Bye bye!!

Mistä kaikki alkaa?

Hei vain!
Minä olen ihan tavallinen neitonen, jonka kokemukset ympäröivästä maailmasta ovat erilaisia kuin suurimman osan. Ehkä se tekee tälläisten asioiden kertomisesta niin vaikeaa. Se, että enemmistö ei koe näitä asioita.
Kun olin pieni minä, sisareni ja äitini tiesimme aina, että on jotain muutakin. Arkisessa elämässämme kaikki sujui kuten tavallisessa maailmassa toisinaan ja toisinaan tapahtui asioita joita ei jokaiselle tapahdu.
Kummitukset olivat yleinen murheen kryyni siihen asti kunnes lakkasimme pelkäämästä niitä. Sittemin niiden ilmestymistä välillä jopa odotti tylsinä sadepäivinä.
Millaisia veijareita ne sitten ovat? Noh, meidän kokemuksemme olivat vähän muuta kuin valkoinen vaeltava lakana. Useimmiten ne olivat puolivarjoja jotka muistuttivat ihmisen varjokuvaa. Silloin tällöin siskoni näkivät niitä. Oli myös muunkilaista kummitus aktiviteettia ja olen päässyt kokemaan jotain todella ei niin miellyttävää, mutta siitä myöhemmin. Itse näin ja edelleen näen niitä TODELLA harvoin, mikä harmittaa minua.
Minulla itselläni on kyky josta en julkisesti puhu omassa elämässäni. Enteet.
On kaksi tapaa joilla tiedän tulevaa. Se heikompi kyky tapahtuu valveilla ollessani, kun aavistan jotain. Olen kokenut tunteen, että jossain kuolee paljon ihmisiä monista kansoista ja tiesin silloin, että se on jotain suurta.
Sanoin tästä äidilleni lähes itkuisena, koska tunne oli niin vahva. Kaksi viikkoa myöhemmin sinä vuonna 2004 se tapahtui. Thaimaan tsunami. En nukkunut edeltävänä yönä juurikaan ja aamulla äiti tuli herättämään minua katsottuaan uutiset ja tajusi sen minkä minäkin. Minä aavistin sen ennalta.
Sittemin toinen merkittävä tsunami tuli aavistuksiini myöskin ennen tapahtumistaan. Ja tällä kertaa tunsin pahaa oloa siitäkin etten voi varoittaa edes maineeni kustannuksella, koska en tiennyt mitä, missä, milloin ja ennenkaikkea MIKSI? Vasta tapahtuneen jälkeen ymmärsin mistä parin kuukauden tunne katastrofista ja suuresta uhkasta tuli.
Myöhemmin olen oppinut, että asiat selkenevät omalla painollaan. On turha syyttää itseään asioista joille ei yksin tavallisena ihmisenä voi mitään. Tsunamit eivät selviä muuten, kuin ymmärtämällä, että luonto mullistaa meidän elämäämme enemmän kuin tiedämmekään. Siksi kunnioitan luontoa paljon.
Enneuneni ovat sitten jo pidemmälle kehittyneempi taito tai lahja tai kyky... joka tapuksessa tiedostan sen olevan minulle olenneainen.
Eräs enneuneni kertoi seuraavan päivän tapahtumista ja koko unen punainen lanka toteutti itsensä seuraavana päivänä. Tiedän etten kuvitellut asiaa ja esimerkiksi sekoittanut unimuistikuvia ja edellisen päivän tapahtumia, sillä kirjoitin niihin aikoihin eräänlaista unipäiväkirjaa. Ja oli uskomatonta todeta, että oli aamulla unen ylös kirjoittaessaan täysin tietämätön siitä, että illalla lukisit sen täysin ymmärtäen, että edellisen yön uni oli enneuni.
Pähkinän kuoressa se tapahtui näin: Olin vihainen ihmiselle, jonka kanssa minulla oli asioita selvitettävänä. Kyseinen ihminen oli luvannut olla yhteydessä minuun. Odotin tätä yhteyden ottoa (jota ei koskaan tullut)
Yöllä näin unta että itkin henkilön tuttavalle asiaa, kuinka minulla on tärkeää kerrottavaa ja hän ei ole ottanut yhteyttä. Tämä tuttava sitten ilmoitti henkilön lähteneen viroon. Unessa toki lähdin hänen peräänsä ja heräsin siihen.
Seuraavana päivänä täysin tietämättä edes, että kyseinen henkilö edes oli harkinnut mitään viron reissuja, kuulin hänen todella menneen viroon "lomalle".
Myöhemmin unen muutkin varoitukselliset merkit selvisivät. (joista en sen enempää kerro, koska tarina saattaisi olla tunnistettavissa oikean henkilön/henkilöiden sattuessa lukemaan tätä.) Kyseinen ihminen paljastui vilpilliseksi sanojensa syöjäksi ja se oli unen varoitus. Mutta en ottanut unen varoitusta tosissani, koska silloin en vielä ollut täysin varma olivatko uneni vain unia vai enemmän. En siis koskaan lähtenyt hänen peräänsä, mutta kun minulle paljastui, ettei henkilöllä ollut mitään kunnioitusta minua kohtaan ystävänä tai edes ihmisenä, surin asiaa parikin vuotta.
Tässä oli vain esimerkkejä. Mutta havainnollistaakseni asiaa siitä, kuinka konkreettisesti olen näitä asioita kokenut, halusin kertoa ne vähän helpommin uskottavat tapahtumat.
Jatkossa tätä samaa luvassa. Sekä pohdintaa yleisimmistä ja ei niin yleisistä yliluonnollisuuksista. PLUS paljon muuta asiayhteyteen liittyvää.
Heippa!!!!!